Taas vuotuisen täytekakun aika. Samalla ohjeella mentiin kuin viime vuonna, tosin täytteessä oli tällä kertaa banaanin sijasta vadelmaa ja koristeina Barbapapa-perhe. Melkoinen värjäysurakka oli, vaikka koko perhe syntyi pienestä 250 g sokerimassapaketista.
Tuli siitä lopulta valmis, joskin koristelussa oli kamala pipertäminen ja väkertäminen. Helpompaa olisi ollut tehdä Barbapapan muotoinen kakku!
Olen mielestäni melko hyvä laittamaan (ja syömään) jälkiruokaa, mutta täytekakut ovat olleet tähän asti täysi mysteeri — ehkä siksi koska eivät kuulu suosikkisyötäviin. Pojan 1-vuotissynttäreiden (mihin aika oikein häviää?) kunniaksi piti kuitenkin kunnostautua. Luin ohjeita mm. Lintsi-siskon blogista ja tietenkin Kinuskikissalta. Tällaista kakkua meillä tänään syötiin:
Sammakko on muovailtu sokerimassasta, jonka värjäsin elintarvikeväreillä. Ihan ekalla kerralla ei onnistunut; massa oli sen verran löysää että siinä vaiheessa kun yritin viimeistellä jotain yksityiskohtia, koko sammakko oli levinnyt matalaksi läjäksi. Sitten keksin käyttää sisällä pientä styroxinpalaa runkona; näin muoto pysyi paremmin ja koristeesta tuli huomattavasti kevyempi. Silmiin tökkäsin maustepippurit, kun en jaksanut alkaa enää mitään värjäilemään 🙂
Viiden munan sokerikakkupohjan ohje on Kinuskikissalta, ja sen voi lukea täältä. Täytteen kehittelin itse, siihen tuli 2 dl kuohukermaa vatkattuna, 250 g rahkaa, 1 prk vaniljatuorejuustoa, 4 banaania soseena, ½ levy taloussuklaata rouheena ja sopivasti sokeria. Lisäsin täytteeseen vielä 4 liivatelehteä vesitilkkaan liuotettuna.
Keitin lisäksi peruskinuskin (2 dl kermaa + 1 dl sokeria + 2 rkl siirappia, keitetään 20 min.).
Kakku on leikattu kolmeen osaan ja väleissä on sekä kinuskia että banaanimoussetäytettä. Kokosin kakun irtopohjavuokaan ja laitoin vuoan sisäpuolelle piirtoheitinkalvosta hiukan korkeamman reunan niin koko kakku mahtui sisään. Kakun hyydyttyä kunnolla pyöristin yläreunaa ja tasoitin kakun sokerikreemillä. Sitten vaan marsipaania värjäämään ja kaulimaan. Kinuskikissalla jälleen erinomaiset ohjeet tähän touhuun! Marsipaania jäi niin paljon yli, että värjäsin jämät vielä vihreäksi ja tein niistä lehtikoristeet tuohon reunaan.
Hyvää oli; seuraavan kerran en hätäänny, kun on aika tehdä täytekakku!
Joskus tosi harvoin poikkean lapsuudenkotini lähellä olevalle suolle poimimaan marjoja – tällä kertaa karpaloita.
En ole kärsivällinen marjanpoimija noin muutenkaan, mutta kaikista marjoista nämä puoliksi sammalen alla kasvavat herkut ovat epämukavimmat poimia! Suolla ei voi edes kykkiä, koska siinä kastuisi. Pitää vaan seistä jalat tönkkönä nilkkoja myöten vedessä ja kumarrella.
Joskus pitää kuitenkin nähdä vaivaa, ainakin näistä kolmesta syystä:
1. Sokerihuurrutetut karpalot, joiden ohjeen luin jostain ohimennen. Puhtaat ja kuivat marjat kieritellään ensin valkuaisvaahdossa ja sitten tomusokerissa ja annetaan kuivahtaa hetken.
2. Karpalojäädyke, ihan perus muna-kermavaahtosellanen. Pääsin vihdoin testaamaan sieviä silikonisia annosvuokiani!
3. Karamelli-suklaakastike, jonka voi keittää ikään kuin hyvällä omallatunnolla, koska se kuuluu asiaan.
Kannatti ♥
Paahtovanukas eli Crème brulée on ehdottomasti yksi suosikkijälkkäreistäni. Se on koostumukseltaan ihanan pehmeää ja samettista ja solahtaa helposti alas isonkin aterian jälkeen. En ollut koskaan kokeillut ko. ruokalajin valmistusta, sillä olin siinä käsityksessä että siinä tarvitsee kaasupolttimen tms karamellipintaa varten. Kuitenkin Hesarin www-sivuilta löytyi resepti, joka viimein innoitti minua hankkimaan uuninkestävät annosvuoat 🙂
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
2 appelsiinia
6 keltuaista
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 tl fariinisokeria
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Kuumenna kerma ja maito kiehuvaksi ja laita jäähtymään. Pese appelsiinit hyvin ja raasta kuori (Osan kuoresta voi suikaloida koristeeksi). Asettele neljä annosvuokaa isompaan uunivuokaan, jonka pohjalla on muutama sentti vettä. Laita annosvuokien pohjalle 1 tl fariinisokeria kuhunkin. Vaahdota keltuaiset, sokeri ja vaniljasokeri. Yhdistä hiukan jäähtyneeseen kerma-maitoseokseen, lisää vielä raastettu appelsiininkuori ja sekoita varovasti. Kaada seos annosvuokiin ja paista n. 50 min uunin alatasolla. Jäähdytä ja anna hyytyä hetken jääkaapissa (mulla loppui kärsivällisyys 30 min jälkeen ja hyvin pysyi kasassa). Irrota vanukas vuoan reunoista veitsellä ja kumoa lautaselle – toki mikään ei estä tarjoilemasta sitä suoraan vuoasta 🙂
Raskaanaolo on merkillistä. Tosi moni asia, joista normaalisti nautin kovasti ja joihin aina haluaisin käyttää enemmän aikaa kuin voin, ovat lakanneet kiinnostamasta kokonaan ja niistä on tullut pakkopullaa. Näistä esimerkkinä käsityöt ja kokkaus / leipominen. Ruoka maistuu ihan hyvin suurimman osan ajasta, mutta en yhtään jaksaisi laittaa mitään.
Eilen kuitenkin päätin huhuilla keittiökärpäsen perään lukemalla iltalukemisena hiukan reseptejä. Nappasin hyllystä Cuisine at Home -lehden Holiday menus -numeron jostain viime vuodelta. Lehti on äidin tuliainen Amerikan-matkalta (kiitos!) ja olin sen varmaan selannut aiemmin mutten ollut vielä mitään kokeillut.
Asia selvästi eteni alitajuisesti yön aikana, sillä tänään siivosin keittiön, kävin kunnollisilla ruokaostoksilla ja laitoin Toton soimaan. Iltasella pöydällä oli kultsin lisäksi Isä ja Greu ja ruoka oli onnistunutta vaikka itse sanonkin. Ihanan kermaista, pehmeää ja täyttävää – eli siis…
Tarvitset:
2 isoa tai 3 pientä purjoa
Öljyä kuullottamiseen
400 g tuoreita herkkusieniä
Chilihiutaleita tai -jauhetta
0,75 dl jauhoja
2,5 dl kanalientä
7,5 dl täysmaitoa
2 rkl sitruunamehua
300 g valkosipuli-yrttituorejuustoa (Philadelphialta löytyy)
2 pss (n. 300g) hienonnettua pakastepinaattia
Lasagnelevyjä
n. 800 g kalkkunafileetä
450 g mozzarellaa
40-50 g parmesanraastetta.
Uunivuoka n. 23×33 cm
No niin. Ei siis mitään terveysruokaa (varmistin kaupassa ettei kukaan tuttu näe kun ostan täysmaitoa). Eikä kaikkein edullisintakaan eikä nopeinta… mutta parasta pitkään aikaan!
Ota kalkkuna huoneenlämpöön (itse käytiin siis fileepihvejä) ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viipaloi purjo ja herkkusienet. Kuullota purjo öljyssä kattilassa tai kasarissa (3 l) ja lisää herkkusienet ja chili. Sienten tilavuus muuten vähenee radikaalisti kuumennettaessa, ei pidä säikähtää aluksi 🙂 Kypsennä sekoitellen ja lisää jauhot, edelleen hyvin sekoittaen.
Lisää sitten pehmeiden sienten ja purjon sekaan vähitellen maito, sitruunamehu ja kanaliemi. Kypsennä n. 5 min välillä sekoitellen (seos paksuuntuu jonkin verran). Lisää sitten tuorejuusto ja pinaatti (voi lisätä jäisenä), laita levy pois päältä ja jätä tasaantumaan.
Tässä välissä voi vaikka paistaa sen kalkkunan. Itse asiassa alkuperäinen idea reseptissä oli käyttää Kiitospäivän kalkkunan tähteet, mutta eipä näkynyt sellaista kalkkunaa meillä… Paistelin siis pihvit ja kuutioin ne. Samalla voi viipaloida mozzarellan ja voidella uunivuoan.
Varmista, että kattilassa/kasarissa oleva ”kastike” on sekoitettu tasaiseksi, ja että juusto ja pinaatti ovat sulaneet. Kaada uunivuoan pohjalle ensiksi pari desiä kastiketta ja lado päälle ensimmäinen kerros levyjä. Sitten vaan levyjen päälle lisää kastiketta, kalkkunaa, mozzarellaviipaleita ja parmesaania. Toista kerroksia tilan puitteissa, ja laita päällimmäisen levykerroksen päälle kaikkea paitsi kalkkunaa. Painele koko tuotos tiiviiksi niin että kaikki levyt ovat varmasti peitossa.
Paista 200 asteessa 30-35 minuuttia ja anna vetäytyä ennen tarjoilua ainakin 15 minuuttia. Näin lasagne on kiinteämpää eikä täytteet valu lammikoksi sitä leikatessa.
Sitten vaan jakamaan lasagnen ilosanomaa – tästä riittää isollekin porukalle 😛
Joulun monista leivonnaisista oma suosikki taitaa olla joululeipä, joka voi olla monenlaista. Viime vuonna tein tummaa saaristolaisleipää, ja täksi jouluksi kokeilin olutlimppua. Vaikea päättää, kumpi olisi parempaa! Tämän vuoden tuotoksessa parasta on ihanan rapea kuori. Ohje löytyi ruokala.tv -reseptisivustolta.
(4 pyöreää leipää)
Juuri
2 g tuorehiivaa
1 ½ dl kylmää vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
Liuota hiiva veteen. Lisää vehnäjauhot ja sekoita rauhallisesti 10 minuuttia. Lisää suola ja sekoita vielä 5 minuuttia. Siirrä seos voideltuun, kannelliseen muovirasiaan. Anna juuren kehittyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.
Taikina
2 ½ dl kylmää vettä
2 ½ dl kylmää tummaa olutta
1/3 50 g:n hiivapalasta
2 dl ruisjauhoja
1½ dl grahamjauhoja
n. 13 dl vehnäjauhoja
2 tl fenkolinsiemeniä
1 tl jauhettua pomeranssia
1 tl jauhettua inkivääriä
½ tl jauhettua neilikkaa
1 dl tummaa siirappia
½ dl voisulaa
2 tl suolaa
Mittaa vesi ja olut suureen kulhoon. Liuota hiiva vesi-olutseokseen. Lisää juuri, jauhot, mausteet ja siirappi. Vaivaa taikinaa alhaisella nopeudella muutama minuutti. Lisää voisula ja jatka vaivaamista 5 minuuttia. Lisää suola ja vaivaa taikinaa suurella nopeudella 5–10 minuuttia tai kunnes taikina on kimmoisaa ja siinä on hyvä sitko. Siirrä taikina voideltuun muovikulhoon ja peitä se tuorekelmulla. Anna taikinan kohota tunnin ajan. Painele taikinasta ilmakuplat pois kohotusajan puolessa välissä.
Olutkuori
5 g tuorehiivaa
2 dl tummaa olutta
2 dl ruisjauhoja
½ tl suolaa
Valmista taikinan kohotessa leivän päälle siveltävä kuori. Liuota hiiva olueen. Lisää jauhot ja suola. Vatkaa tasaiseksi. Anna olutkuoritaikinan kohota tuorekelmulla peitettynä puolisen tuntia.
Kumoa leipätaikina jauhotetulle leivonta-alustalle. Jaa taikina 4 osaan. Vaivaa taikinoista ilmakuplat pois ja muotoile pyöreiksi limpuiksi. Sivele olutkuoritaikina käsin leipien pintaan. Ripottele leiville reilusti ruisjauhoja. Kohota leivät kaksinkertaisiksi leivinliinan alla, noin 45 minuutin ajan. Lämmitä uuni 250 asteeseen.
Suihkuta hieman vettä uuniin – uuniin suihkutettu vesi tekee leivistä rapeakuorisia. Paista leipiä 250 asteessa noin 5 minuuttia ja laske lämpö sitten 200 asteeseen. Paista leivät kauniin värisiksi, kaikkiaan n. 45 minuutin ajan. Avaa uunin luukku pari kertaa paistamisen aikana; tämä niin ikään tekee kuoresta rapean. Jäähdytä valmiit leivät ritilällä
Itseäni huolestutti jossain vaiheessa taikinan kohoamisen vähäisyys, kun leivontanesteen piti ohjeen mukaan olla kylmää. Kohosivat kuitenkin hienosti pellillä, ja neljä limppua mahtuu sopivasti yhdelle pellille, jos nyt ei haittaa niiden fuusioituminen reunoistaan. Yleiskone olisi tässä ihan kätevä, kun on näinkin pitkiä vaivaamisaikoja. Kävi ihan treenistä!
Ehdottomasti vaivan arvoinen lopputulos!
Onko mitään ihanampaa, kun vastaleivotut pullat maidon kanssa… aamupalaksi! Nousin aikaisin aamulla leipomaan tarjoilua pitämääni koulutustilaisuutta varten, ja päätin vihdoin kokeilla pitkään (eli n. viikon…) säästelemääni reseptiä, joka tuli kotiin jonkun mainoksen mukana.
Vaniljasilmäpullat (36 kpl)
1,5 pkt (75g) tuorehiivaa
150 g voita tai margariinia
4,5 dl maitoa
0,75 tl suolaa
1,5 dl sokeria
3 tl kardemummaa
13,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna voiteluun
Täyte
1 pussi vaniljakastikejauhetta (esmes Blåband)
2,5 dl maitoa
Koristeluun
50 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
Sulata rasva kattilassa, lisää maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna ja liuota hiiva seokseen, lisää myös suola, sokeri ja kardemumma.
Mittaa jauhot ja lisää nesteeseen. Vaivaa taikinaa muutaman minuutin ajan, niin että se irtoaa kulhon reunoista. Anna nousta liinan alla kaksinkertaiseksi (30 min). Valmista vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan, mutta lisää maitoa vain 2,5 dl (norm. 4 dl), jolloin vaniljakastikkeesta tulee kiisselimäistä. Kaada kastike pursotinpussiin (eli mun tapauksessa ziplock-pussiin, josta sitten leikkaan kulman pois), ja laita tekeytymään jääkaappiin.
Jaa taikina kahteen osaan, ja jaa edelleen kumpikin pötkö 18 osaan. Pyörittele paloista pullia ja kohota taas liinan alla puolisen tuntia. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.
Paina kohonneiden pullien keskelle kolo, ja voitele pullat koloa lukuunottamatta kananmunalla. Pursota vaniljatäytettä koloihin (annoksesta riittää ihan reilusti), ja paista pullia reilu 5 minuuttia. Voitele kypsät pullat voisulalla ja kasta vielä sokeriin.
Siis niin hyviä! Ihanan pehmeitä ja kuohkeita, ja vaniljasilmä on piste i:n päällä. Suosittelen!
Ensimmäiseksi ilmoitan, että aion vielä tulevaisuudessa skräpätä. Mutta nyt on printteri ilman mustetta, enkä ole vaivautunut murtautumaan ulos askartelukäytännöistäni, joihin se tulostaminen erottamattomasti kuuluu.
Sen sijaan olen puuhastellut kaikkea muuta. Neulonut, virkannut ja tänään myös leiponut. Ja nyt lopputulos oli niin erinomainen ja kuvatkin sen verran hyviä, että uskallan täällä blogissa raottaa ovea keittiööni. Tänään syntyi siis…
…astetta parempi omenapiirakka
En muista, mistä tämä alunperin raparperipiirakan ohje on peräisin, mutta se on siis nykyään omenapiirakka, ja ohjetta on muiltakin osin hiukan muunneltu. Ohjeesta tulee yksi iso (35×40 cm) vuoallinen tai kaksi tavallista pyöreää piirakkaa.
Pohja:
3 dl juoksevaa margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Sekoita keskenään margariini, sokeri ja munat. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja yhdistä kaikki aineet. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan, myös reunoille.
Täyte:
6 hapahkoa omenaa kuorittuna, lohkottuna ja viipaloituna
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl creme vanillaa
vajaa 1 dl sokeria
kardemummaa, kanelia, sitruunamehua
2 munaa
Sekoita juusto ja kerma (ei vatkata) ja fiilistele mausteiden kanssa. Kardemummaa ja kanelia voi kumpaakin laittaa ainakin teelusikallisen noin alkuun, ja sitruunamehua sellainen… no loraus. Lisää sitten munat seokseen. Asettele omenaviipaleet (ei säästellen!!) vuokaan ja kaada juustotäyte päälle.
Paista pienempää piirakkaa 200 asteessa ensin 20 minuuttia, sitten vielä 7 minuuttia leivinpaperilla peitettynä. Jos leivot yhden ison piirakan, voi paistoaika olla vähän pidempi. Piirakka on parhaimmillaan haaleana, ja vaikka se on mehevää sellaisenaan, ei vaniljakastike tee pahaa. Täytteeseen menee sitä juuri sopivasti 1 dl, jolloin jääkaapissa ainakin pitäisi olla vielä 1,5 dl jäljellä…
Kahden vuoden jälkeen piti taas kokeilla tätä ihanaa-kamalaa pipariasumuksen väkerrystä. Suuremmilta vastoinkäymisiltä vältyttiin, ja alkuun liian kunnianhimoiselta vaikuttanut idea tuli toteutettua.
Talo koostui 37 osasta, joista valtaosa oli aika pieniä. Tämä toisaalta helpotti liimailua – menneinä jouluina on ollut ongelmia saada isot ja raskaat kappaleet pysymään toisissaan kiinni.
Lähi-Siwakin yllätti kivoilla koristenappuloillaan! (muita kakunkoristeita siellä ei sitten ollutkaan…)
Tässä valmiit osat, joista muutama hiukan kärähti. Pohjalevy vielä hellalla jäähtymässä.
Tässä liimailua. Ainoastaan yksi osa rikkoontui ja senkin sai korjattua. Hyvä niin, sillä taikinaa upposi tasan tarkkaan 2 pkt, eikä varalle jäänyt yhtään.
Joskus joulunaikaan 2006 meillä taisi olla tylsää kotona, ja sitten saatiin Lasun kanssa muutama tunti hujahtamaan enemmän tai vähemmän rattoisasti paistelemalla seiniä ja lotraamalla sulalla sokerilla.
Nossu työstää 