…että joulukirja tuli valmiiksi, ihme ja kumma. Kaikki muut jouluvalmistelut on tainneet jäädä vähän tämän jalkoihin, mutta ehkä tästä on iloa tulevina vuosina pienille tyypeille. Lisäksi tämä taitaa olla joulu, jolloin olen syventynyt miettimään sen alkuperää tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin – kiitos tämän projektin. Hiljaisen kirjan aiheena siis tällä kertaa jouluevankeliumi.
Nyt kun lähtevät kortit on saatu kunnialla postiin, voi rentoutua ja odotella innolla (ja hyvällä omallatunnolla) niitä omasta postiluukusta kolahtavia joulutervehdyksiä. Jokainen niistä ilahduttaa kovasti, ja haluan, että ne pääsevät kauniisti esille meidän kodissa. Löysin kivan idean korttigalleriaan täältä.
Toteutin omani leikkaamalla ensin sopivankokoisen rinkulan tukevasta pahvilaatikosta.
Pahvilaatikosta on tietenkin hyvä ottaa ilo irti, ennen kuin se heitetään pois 🙂
Leikkasin vaaleasta trikoosta n. 3 cm levyistä nauhaa, levitin pahvirinkelille tavallista askarteluliimaa ja kieputin nauhan siihen ympärille. Sitten kiinnitin kuumaliimalla puisia pyykkipoikia sopivin välimatkoin osoittamaan sekä ulos- että sisäänpäin.
Ehkä viikon päästä näyttää tältä?
Rinkelin voisi toki koristella jouluisesti, mutta päätin jättää omani aika neutraaliksi. Sitten siihen voi joulun ulkopuolellakin laitella vaikka kivoja valokuvia esille.
Tämän tekeminen ei maksanut mitään, ei kestänyt kauaa, ja sen tekeminen oli pelkästään mukavaa.
1. Leikataan tukevasta pahvista sopivan kokoinen rinkula (joka on huomattavasti varsinaista kranssia sirompi)
2. Rypistetään sanomalehtipaperia löyhästi ja sidotaan mahdollisimman tasapaksusti kiinni pahvirinkulan toiselle puolelle, jolloin läpileikkaus näyttäisi puoliympyrältä.
3. Kerätään puolukanvarpuja n. ämpärillinen.
4. Asetellaan varpuja rinnakkain rinkulan ulkoreunasta sisäreunaan ja sidotaan varsien ympärille pari kierrosta villa- tms. karheaa lankaa. Sitten aloitetaan seuraava rivi varpuja niin, että äsken sidotut varret peittyvät jne.
5. Koristele haluamallasi tavalla, vaikka jouluisella nauhalla. Tai sitten totea, että on se kiva sellaisenaankin 🙂
Nähtäväksi jää, miten hyvin tällainen säilyy.
Joskus tosi harvoin poikkean lapsuudenkotini lähellä olevalle suolle poimimaan marjoja – tällä kertaa karpaloita.
En ole kärsivällinen marjanpoimija noin muutenkaan, mutta kaikista marjoista nämä puoliksi sammalen alla kasvavat herkut ovat epämukavimmat poimia! Suolla ei voi edes kykkiä, koska siinä kastuisi. Pitää vaan seistä jalat tönkkönä nilkkoja myöten vedessä ja kumarrella.
Joskus pitää kuitenkin nähdä vaivaa, ainakin näistä kolmesta syystä:
1. Sokerihuurrutetut karpalot, joiden ohjeen luin jostain ohimennen. Puhtaat ja kuivat marjat kieritellään ensin valkuaisvaahdossa ja sitten tomusokerissa ja annetaan kuivahtaa hetken.
2. Karpalojäädyke, ihan perus muna-kermavaahtosellanen. Pääsin vihdoin testaamaan sieviä silikonisia annosvuokiani!
3. Karamelli-suklaakastike, jonka voi keittää ikään kuin hyvällä omallatunnolla, koska se kuuluu asiaan.
Kannatti ♥
Tällaisia lähti tänä vuonna. Hyvää joulua kaikille blogikavereille 🙂
Ollaan ensimmäistä kertaa kahdestaan jouluna, ja siksi halusin ekaa kertaa hankkia meille myös oman kuusen. Kuusi on tärkeä osa joulua ainakin omalla kohdallani, ja niinpä olen pikkuhiljaa valmistanut koristeita syksyn aikana – olisi mukavaa, jos meidän kuusella olisi aina omatekoista päällä 🙂 Kuusenkoristeita saa tehtyä itse tosi pienellä budjetilla, jos malttaa nähdä vähän vaivaa. Tässä paperista leikattuja ja taiteltuja tähtiä.
Sitten virkattuja lumihiutaleita kalalangasta ja kultaisesta askartelulangasta. Ohjeita löytyy mm. täältä. Pingotukseen kannattaa satsata; hiutaleet on uitettu ensin sokeriliemessä (1 osa sokeria, 2 osaa vettä, kiehautetaan ja jäähdytetään) ja sitten venytetty muotoonsa styroxlevylle neulojen avulla, jokaista nirkkoa myöten. Kuvista ei käy koot ja kokoerot ilmi, mutta hiutaleiden läpimitta vaihtelee 5 ja 12 cm välillä.
Nossu työstää 
