Guest star: Vaari

Noin viikko sitten lähetin puolitosissani isälle eli Vaarille kuvan DIY-kerrossängystä, joka olisi ihan täydellinen Evan nukeille – ihan vaan siltä varalta, jos kätevistä kätevimmällä isälläni sattuisi olemaan vapaa-ajanongelmia (en kehdannut tilata suoraan). No, eipä aikaakaan kun sänky oli valmis ja maalattu, ja siitä tuli ihan überhieno!

Leikkasin sänkyä varten patjat äitiyspakkauksen pohjapatjasta, jonka olin viisaudessani säästänyt, vaikkei meillä laatikossa nukuttukaan. Ja tietty muotoonommellut aluslakanat piti tehdä.

Tilkkutäkit ja tyynyt olin tehnyt jo aikaisemmin, siksi sänkyä kaipailinkin. Kankaat on pääosin Isomummin peruja. Niitä on mulla kaapissa vaikka kuinka, ties mitä ihanaa niistä vielä tulee tehtyä. (Tosiasiassa Mummin eli isäni äidin voisi tägätä melkeinpä kaikkiin ompelu- ja askartelupostauksiin, koska juuri hänen kanssaan sain kumpaakin nuorena opetella. Neulomisen ja virkkaamisen opetuksesta taas vastasi Mummo eli äidin äiti.)

Taaskaan ei tarvinnut ostaa mitään, puusepän mukaan sänkykin syntyi ”roskapuusta”. Ja tässä kietoutuu hauskasti yhteen peräti neljä sukupolvea Isomummin kankaista Vaarin nikkaroinnin ja äidin (eli minun) ompeluksien kautta pikku-Evan leikkeihin. Ja Vaarin osakkeet nousi taas, jos se nyt ylipäätään on mahdollista. Nyt kelpaa leikkiä!

Tilkkua

Sain vihdoin päätökseen 115 x 165 -kokoisen täkin, joka on ollut reunusta vaille valmis jo joskus loppukesästä asti. Sommittelussa käytetty taas Disappearing Nine Patchia ja tikattu free motion -tekniikalla, tällä kertaa tuollainen lehtikuvio. Unohdin tikatessani kytkeä koneesta alasyöttäjät pois päältä, mistä johtuen takakankaaseen tuli muutama pieni ryppy 😦 Kesää ja pikniksäitä odotellessa!

Ja jälleen iski kuvaamisen vaikeus…

Quiltti

Mikä olisikaan amerikkalaisempaa kuin ehta tilkkutäkki? Vaihteeksi ihan perinteinen tällanen ilman mitään applikointia / painokuvia. Kankaiden sommittelussa on käytetty disappearing nine patch -tekniikkaa, joka on tosi näppärä – sillä saa helposti säännöllisen epäsäännöllisen lopputuloksen (kuulostaa fiksulta eikö).

Jännittävintä tällä kertaa oli kuitenkin free motion quilting!! Tekniikassa käytetään erityistä paininjalkaa, ja syöttäjät sekä tikin pituus kytketään kokonaan pois päältä. Tällöin liikutellaan ainoastaan kangasta ja luodaan vapaasti haluttua kuviota – tässä tapauksessa tuollaista kiemuraa. Koko peitto on tikattu yhdellä hyvin pitkällä, kolme puolaa kuluttaneella kiemuraisella viivalla 🙂 Paininjalan sain, kun otin yhteyttä ompelukonemaahantuojaan. Katson YouTubesta pari videota aiheeseen liittyen, ja ihan hyvin pärjäsi tavallisella ompelukoneella. Koneen työtason ympärille laitoin muutaman paksun kirjan, niin täkin sai levitettyä siihen paremmin. Muutama harjoitustilkku ensin ja sitten päätin ottaa itse peiton käsittelyyn. Sen olin muuten harsinut ensin n. 30 x 30 cm ristikkoon + reunat – riitti hyvin eikä tarvinnut sen kummemmin tikatessa tasoitella.

Peitto on mitoiltaan 105 x 140 cm ja tausta on samaa kangasta kuin reunuskin. Bindingiin eli tuohon reunustamiseen löytyi hyvä ohje täältä.

Ja mitä isompi peitto, sen vaikeampi siitä on saada kunnollista kuvaa!

Lisää täkkejä!

Vauvoja tulee joka suunnalla, eikä vähiten kovin rakkaalle ystävälleni 🙂 Minulla oli ilo emännöidä hänen vauvakutsujaan, ja päätettiin toteuttaa hänen minulta tilaamani peitto yhteistuumin tyttöjen kanssa. Olin suunnitellut valmiiksi siilikuvion, joten vieraiden tehtävänä oli leikata kuvio irti huovasta ja ommella se kiinni valmiiksi leikattuihin tilkkuihin.

Saatiin illan aikana valmiiksi kaikki 16 tilkkua, joten minun tehtäväkseni jäi vain koota ja tikata täkki. Taustakankaaksi valitsin ruskeaa fleeceä, ja tällainen siilipeitosta tuli:

Kiitos kaikille osallistuneille!

ApinaDesign

Pari kuukautta sitten piirtelin tällaisen apinan, ja mietin, mihin sitä voisi käyttää. Samalla oli tavoitteena tehdä täkki vauvalle, mutta yleensä toteutan täkit aina applikoimalla, ja tämä kuvio oli siihen vähän liian monimutkainen. Kirjonnastakaan en tykkää ja se nyt vasta suuritöistä onkin.

Sitten keksin, että voisinkin painaa apinakuvat tilkkuihin kangasväreillä. Niinpä ostin kahta tekstiiliväriä, valitsin kaksi eri hailakanväristä kangasta ja leikkasin tilkut valmiiksi, ja valmistin kaavan avulla sabluunan piiroheitinkalvosta. Käytin sabluunaa kumpaankin suuntaan, eli myös peilikuvana kuten seuraavista kuvista käy ilmi.

1. Ensin painoin kankaalle vaaleat värit ilman tarkkoja rajoja, paras ja tasaisin tulos tulee sienellä töpöttäen. Sienellä ei kannata vedellä kuin siveltimellä, ja värimäärä sienessä kannattaa pitää maltillisena - liika väri pääsee helposti sabluunan reunojen alle.

2. Sitten sabluuna pois, ja annetaan vaalean värin kuivua. Tein kaikki 16 tilkkua sarjassa, eli toistin ensin yhden työvaiheen jokaiseen, eikä sabluunaa tarvinnut siinä välissä putsailla kun oli varovainen. Paitsi tietenkin siinä vaiheessa, kun halusi käyttää sitä peilikuvana.

3. Työn ollessa riittävän kuiva sabluunaan liitetään kasvopalat rajaamaan värit siltä alueelta tarkemmin. Jaloissa ja hännässä päätin antaa värin liukua. Sitten sabluuna vaan huolellisesti takaisin kohdalleen.

4. Sitten tummempi väri kohdalleen.

5. Ja jännittävä hetki: sabluuna kokonaisuudessaan irti ja toivotaan, että ääriviivat eivät ole pahasti levinneet.

6. Lopuksi viimeistellään. Jos ääriviivoissa on epätasaisuuksia, voi niitä korjata pienellä siveltimellä. Kasvojen mustat yksityiskohdat tein ihan vaan kynällä, ja tietenkin täytin siveltimellä korvalehtiin jääneet rajat sabluunan jäljiltä.

Kun tilkut ovat kokonaan kuivuneet, ne silitetään tekstiiliväripakkauksen ohjeiden mukaan, jolloin kuvasta tulee kestävä. Sitten täkin voikin koota ihan fiiliksen mukaan. Itse tein siis 4×4 -mallisen neliönmuotoisen täkin (koko n. 90×90 cm), missä apinoita on ihan joka suuntaan. Tikkauksessa tein tarkoituksella vähän eri kokoisia kehyksiä kullekin tilkulle; olin nimittäin leikannut kangaspalat huolimattomasti, eivätkä kaikki kulmat osuneet yhtään kohdalleen. Ja tällä tikkauksella yritin luoda vähän optista harhaa, jotta epäkohta ei olisi ihan kamalan näkyvä. Pohjakankaaksi valitsin yksiväristä tummanruskeaa. Nyt on vauva sitten tältäkin osalta tervetullut 🙂

Uusi vauva – uusi täkki

Siskolle syntyi eilen aamulla ihana pieni poika. Siinäpä oli mainio syy toteuttaa täkki, jota olin suunnitellut jo jonkin aikaa. Tällä kertaa siihen tulisi lintuja! Linnut on leikattu pehmeästä froteesta, ja muuten käytössä on jotain lakanakankaan tapaista, kolmea eri väriä. Ensimmäistä kertaa myös tikkasin, eli ompelin valmiista peitosta käsin reunat sekä tilkkujen rajasaumat. Tikkaaminen on ihan mukavaa puuhaa, ja siitä tulee peittoon hauskaa ”muhkeutta”. Täkit on ihania! (vaikka itse sanonkin)