Avainsanaan ‘syötävää’ liitetyt artikkelit

Synttärikakku 2-vuotiaalle

Posted: tammikuu 26, 2013 in Keittiöstä
Avainsanat:

Taas vuotuisen täytekakun aika. Samalla ohjeella mentiin kuin viime vuonna, tosin täytteessä oli tällä kertaa banaanin sijasta vadelmaa ja koristeina Barbapapa-perhe. Melkoinen värjäysurakka oli, vaikka koko perhe syntyi pienestä 250 g sokerimassapaketista.

240113c

240113d

Tuli siitä lopulta valmis, joskin koristelussa oli kamala pipertäminen ja väkertäminen. Helpompaa olisi ollut tehdä Barbapapan muotoinen kakku!

 

kakku

IMG_4815

IMG_4816

Mainokset

Synttärikakku

Posted: tammikuu 28, 2012 in Keittiöstä
Avainsanat:

Olen mielestäni melko hyvä laittamaan (ja syömään) jälkiruokaa, mutta täytekakut ovat olleet tähän asti täysi mysteeri — ehkä siksi koska eivät kuulu suosikkisyötäviin. Pojan 1-vuotissynttäreiden (mihin aika oikein häviää?) kunniaksi piti kuitenkin kunnostautua. Luin ohjeita mm. Lintsi-siskon blogista ja tietenkin Kinuskikissalta. Tällaista kakkua meillä tänään syötiin:

Sammakko on muovailtu sokerimassasta, jonka värjäsin elintarvikeväreillä. Ihan ekalla kerralla ei onnistunut; massa oli sen verran löysää että siinä vaiheessa kun yritin viimeistellä jotain yksityiskohtia, koko sammakko oli levinnyt matalaksi läjäksi. Sitten keksin käyttää sisällä pientä styroxinpalaa runkona; näin muoto pysyi paremmin ja koristeesta tuli huomattavasti kevyempi. Silmiin tökkäsin maustepippurit, kun en jaksanut alkaa enää mitään värjäilemään 🙂

 

Viiden munan sokerikakkupohjan ohje on Kinuskikissalta, ja sen voi lukea täältä. Täytteen kehittelin itse, siihen tuli 2 dl kuohukermaa vatkattuna, 250 g rahkaa, 1 prk vaniljatuorejuustoa, 4 banaania soseena, ½ levy taloussuklaata rouheena ja sopivasti sokeria. Lisäsin täytteeseen vielä 4 liivatelehteä vesitilkkaan liuotettuna.

Keitin lisäksi peruskinuskin (2 dl kermaa + 1 dl sokeria + 2 rkl siirappia, keitetään 20 min.).

Kakku on leikattu kolmeen osaan ja väleissä on sekä kinuskia että banaanimoussetäytettä. Kokosin kakun irtopohjavuokaan ja laitoin vuoan sisäpuolelle piirtoheitinkalvosta hiukan korkeamman reunan niin koko kakku mahtui sisään. Kakun hyydyttyä kunnolla pyöristin yläreunaa ja tasoitin kakun sokerikreemillä. Sitten vaan marsipaania värjäämään ja kaulimaan. Kinuskikissalla jälleen erinomaiset ohjeet tähän touhuun! Marsipaania jäi niin paljon yli, että värjäsin jämät vielä vihreäksi ja tein niistä lehtikoristeet tuohon reunaan.

Hyvää oli; seuraavan kerran en hätäänny, kun on aika tehdä täytekakku!

 

 

Karpalo = ystävä.

Posted: lokakuu 29, 2011 in Joulu, Keittiöstä
Avainsanat:

Joskus tosi harvoin poikkean lapsuudenkotini lähellä olevalle suolle poimimaan marjoja – tällä kertaa karpaloita.

En ole kärsivällinen marjanpoimija noin muutenkaan, mutta kaikista marjoista nämä puoliksi sammalen alla kasvavat herkut ovat epämukavimmat poimia! Suolla ei voi edes kykkiä, koska siinä kastuisi. Pitää vaan seistä jalat tönkkönä nilkkoja myöten vedessä ja kumarrella.

Joskus pitää kuitenkin nähdä vaivaa, ainakin näistä kolmesta syystä:

1. Sokerihuurrutetut karpalot, joiden ohjeen luin jostain ohimennen. Puhtaat ja kuivat marjat kieritellään ensin valkuaisvaahdossa ja sitten tomusokerissa ja annetaan kuivahtaa hetken.

 

2. Karpalojäädyke, ihan perus muna-kermavaahtosellanen. Pääsin vihdoin testaamaan sieviä silikonisia annosvuokiani!

 

3. Karamelli-suklaakastike, jonka voi keittää ikään kuin hyvällä omallatunnolla, koska se kuuluu asiaan.

 

Kannatti ♥

Mmm…

Posted: lokakuu 20, 2010 in Keittiöstä
Avainsanat:

Paahtovanukas eli Crème brulée on ehdottomasti yksi suosikkijälkkäreistäni. Se on koostumukseltaan ihanan pehmeää ja samettista ja solahtaa helposti alas isonkin aterian jälkeen. En ollut koskaan kokeillut ko. ruokalajin valmistusta, sillä olin siinä käsityksessä että siinä tarvitsee kaasupolttimen tms karamellipintaa varten. Kuitenkin Hesarin www-sivuilta löytyi resepti, joka viimein innoitti minua hankkimaan uuninkestävät annosvuoat 🙂

Appelsiinipaahtovanukas (4 annosta)

2 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

2 appelsiinia

6 keltuaista

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

4 tl fariinisokeria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Kuumenna kerma ja maito kiehuvaksi ja laita jäähtymään. Pese appelsiinit hyvin ja raasta kuori (Osan kuoresta voi suikaloida koristeeksi). Asettele neljä annosvuokaa isompaan uunivuokaan, jonka pohjalla on muutama sentti vettä. Laita annosvuokien pohjalle 1 tl fariinisokeria kuhunkin. Vaahdota keltuaiset, sokeri ja vaniljasokeri. Yhdistä hiukan jäähtyneeseen kerma-maitoseokseen, lisää vielä raastettu appelsiininkuori ja sekoita varovasti. Kaada seos annosvuokiin ja paista n. 50 min uunin alatasolla. Jäähdytä ja anna hyytyä hetken jääkaapissa (mulla loppui kärsivällisyys 30 min jälkeen ja hyvin pysyi kasassa). Irrota vanukas vuoan reunoista veitsellä ja kumoa lautaselle – toki mikään ei estä tarjoilemasta sitä suoraan vuoasta 🙂

Sanoisin, että täydellinen lasagne!

Posted: lokakuu 15, 2010 in Keittiöstä
Avainsanat:

Raskaanaolo on merkillistä. Tosi moni asia, joista normaalisti nautin kovasti ja joihin aina haluaisin käyttää enemmän aikaa kuin voin, ovat lakanneet kiinnostamasta kokonaan ja niistä on tullut pakkopullaa. Näistä esimerkkinä käsityöt ja kokkaus / leipominen. Ruoka maistuu ihan hyvin suurimman osan ajasta, mutta en yhtään jaksaisi laittaa mitään.

Eilen kuitenkin päätin huhuilla keittiökärpäsen perään lukemalla iltalukemisena hiukan reseptejä. Nappasin hyllystä Cuisine at Home -lehden Holiday menus -numeron jostain viime vuodelta. Lehti on äidin tuliainen Amerikan-matkalta (kiitos!) ja olin sen varmaan selannut aiemmin mutten ollut vielä mitään kokeillut.

Asia selvästi eteni alitajuisesti yön aikana, sillä tänään siivosin keittiön, kävin kunnollisilla ruokaostoksilla ja laitoin Toton soimaan. Iltasella pöydällä oli kultsin lisäksi Isä ja Greu ja ruoka oli onnistunutta vaikka itse sanonkin. Ihanan kermaista, pehmeää ja täyttävää – eli siis…

… Kalkkunalasagne alla Alfredo (12 annosta)

Tarvitset:

2 isoa tai 3 pientä purjoa

Öljyä kuullottamiseen

400 g tuoreita herkkusieniä

Chilihiutaleita tai -jauhetta

0,75 dl jauhoja

2,5 dl kanalientä

7,5 dl täysmaitoa

2 rkl sitruunamehua

300 g valkosipuli-yrttituorejuustoa (Philadelphialta löytyy)

2 pss (n. 300g) hienonnettua pakastepinaattia

Lasagnelevyjä

n. 800 g kalkkunafileetä

450 g mozzarellaa

40-50 g parmesanraastetta.

Uunivuoka n. 23×33 cm

No niin. Ei siis mitään terveysruokaa (varmistin kaupassa ettei kukaan tuttu näe kun ostan täysmaitoa). Eikä kaikkein edullisintakaan eikä nopeinta… mutta parasta pitkään aikaan!

Ota kalkkuna huoneenlämpöön (itse käytiin siis fileepihvejä) ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viipaloi purjo ja herkkusienet. Kuullota purjo öljyssä kattilassa tai kasarissa (3 l) ja lisää herkkusienet ja chili. Sienten tilavuus muuten vähenee radikaalisti kuumennettaessa, ei pidä säikähtää aluksi 🙂 Kypsennä sekoitellen ja lisää jauhot, edelleen hyvin sekoittaen.

Lisää sitten pehmeiden sienten ja purjon sekaan vähitellen maito, sitruunamehu ja kanaliemi. Kypsennä n. 5 min välillä sekoitellen (seos paksuuntuu jonkin verran). Lisää sitten tuorejuusto ja pinaatti (voi lisätä jäisenä), laita levy pois päältä ja jätä tasaantumaan.

Tässä välissä voi vaikka paistaa sen kalkkunan. Itse asiassa alkuperäinen idea reseptissä oli käyttää Kiitospäivän kalkkunan tähteet, mutta eipä näkynyt sellaista kalkkunaa meillä… Paistelin siis pihvit ja kuutioin ne. Samalla voi viipaloida mozzarellan ja voidella uunivuoan.

Varmista, että kattilassa/kasarissa oleva ”kastike” on sekoitettu tasaiseksi, ja että juusto ja pinaatti ovat sulaneet. Kaada uunivuoan pohjalle ensiksi pari desiä kastiketta ja lado päälle ensimmäinen kerros levyjä. Sitten vaan levyjen päälle lisää kastiketta, kalkkunaa, mozzarellaviipaleita ja parmesaania. Toista kerroksia tilan puitteissa, ja laita päällimmäisen levykerroksen päälle kaikkea paitsi kalkkunaa. Painele koko tuotos tiiviiksi niin että kaikki levyt ovat varmasti peitossa.

Paista 200 asteessa 30-35 minuuttia ja anna vetäytyä ennen tarjoilua ainakin 15 minuuttia. Näin lasagne on kiinteämpää eikä täytteet valu lammikoksi sitä leikatessa.

Sitten vaan jakamaan lasagnen ilosanomaa – tästä riittää isollekin porukalle 😛