Nuorimmainen (2,5v) käyttää ahkerasti viisi vuotta sitten ommeltua tehtäväkirjaa. Piti tehdä äkkiä toinenkin, ennen kuin herkkyyskausi menee ohi. Kesävapaiden ansiosta se syntyi ennätysnopeasti muutamassa viikossa. Silti sama havainto kuin joka kerta näiden kanssa – työvaiheita on aina enemmän kuin muistaa!
Herkkuja lasten ruokaleikkeihin. Dora Hargitain ohje löytyi Ravelrystä nimellä Doughnut, ei kuitenkaan näytä olevan tällä hetkellä saatavilla. Lankoina kaikenlaisia puuvillajämiä.
En tiedä miksi teen näitä, koska urakka on aina pitkä kuin nälkävuosi. Piirrä kuvat, jäljennä kaavat, leikkaa kaavat, valitse kankaat, leikkaa kankaat, applikoi kaikki kiinni ja päättele langanpäät, ompele käsin silmät ym. detaljit, reunusta ja silitä sivut, kokoa sivut, kokoa kirja.
Ehkä sitäkin palkitsevampaa oli saada tämä valmiiksi nyt, kun 66% lapsista ovat vielä lukutaidottomia.
Vuoden päästä olen taatusti aloittanut seuraavan.
Lisää nukenvaatteita, tällä kertaa varta vasten Annalle, joka on nukeista uudempi.
Innoittajana siis elokuvassa nähty kruunajaisjuhlien asu, jonka toteutin mahdollisuuksien mukaan kankaista, jotka jo löytyivät kotoa. Kirjailut jätin suosiolla sikseen.
Noin viikko sitten lähetin puolitosissani isälle eli Vaarille kuvan DIY-kerrossängystä, joka olisi ihan täydellinen Evan nukeille – ihan vaan siltä varalta, jos kätevistä kätevimmällä isälläni sattuisi olemaan vapaa-ajanongelmia (en kehdannut tilata suoraan). No, eipä aikaakaan kun sänky oli valmis ja maalattu, ja siitä tuli ihan überhieno!
Leikkasin sänkyä varten patjat äitiyspakkauksen pohjapatjasta, jonka olin viisaudessani säästänyt, vaikkei meillä laatikossa nukuttukaan. Ja tietty muotoonommellut aluslakanat piti tehdä.
Tilkkutäkit ja tyynyt olin tehnyt jo aikaisemmin, siksi sänkyä kaipailinkin. Kankaat on pääosin Isomummin peruja. Niitä on mulla kaapissa vaikka kuinka, ties mitä ihanaa niistä vielä tulee tehtyä. (Tosiasiassa Mummin eli isäni äidin voisi tägätä melkeinpä kaikkiin ompelu- ja askartelupostauksiin, koska juuri hänen kanssaan sain kumpaakin nuorena opetella. Neulomisen ja virkkaamisen opetuksesta taas vastasi Mummo eli äidin äiti.)
Taaskaan ei tarvinnut ostaa mitään, puusepän mukaan sänkykin syntyi ”roskapuusta”. Ja tässä kietoutuu hauskasti yhteen peräti neljä sukupolvea Isomummin kankaista Vaarin nikkaroinnin ja äidin (eli minun) ompeluksien kautta pikku-Evan leikkeihin. Ja Vaarin osakkeet nousi taas, jos se nyt ylipäätään on mahdollista. Nyt kelpaa leikkiä!
Tyttären ensimmäinen oikea nukke on kukas muukaan kuin Elsa, jolle tein joululahjaksi koko joukon vaatteita. Synttäripäivänä mukaan liittyi vielä Anna, joka pääsi mukaan kuvauksiin, kun en joulun alla ehtinyt kaikkea ikuistaa. Nuket on Disney Storen Collector’s Edition -sarjaa, ja muuten ovat ihania ja laadukkaita, mutta hiukset vähän harmittaa. Elsan tukka on jo sitkeällä rastalla, Annan tukka on onneksi pysynyt visusti kiinni!
Nuket ovat mukavan kokoisia, n. 40 cm korkeita. Kangasta ei siis kulu paljoa, mutta voi silti ommella koneella. Työvaiheet tietty vähän eri järjestyksessä kuin oikeita vaatteita tehtäessä (ja iso pää asetti omat haasteensa puettavuuden kannalta). Kiva projekti siitäkin syystä, että mitään ei tarvinnut ostaa.
Tässä tytöt alkuperäisissä asuissaan:
Sitten omaa tuotantoa. Tärkeimpänä tietenkin se Elsa-mekko.
Asuun kuuluu myös viitta, johon upposi juuri sopivasti kaapissa ajelehtinut ja Mummilta peritty kimalteleva mohairlankakerä.
Tavallisempiakin vaatteita on hyvä olla. Kahdet legut ja kolme t-paitaa, jotka isosta päästä johtuen ovat selästä avoimia (nepparikiinnitys niskassa).
Arkikolttu
Yöpuku
Neuletakki ja -mekko, muistaakseni Novitan bambulangasta. Saumaton muotoilu raglanhihoilla onnistui ilahduttavan hyvin 🙂
Ja tietenkin vähän asusteita, kantapäineen peukaloineen päivineen! Hörökorvat olisivat vaatineet kenties numeroa suuremman pipon.
Jouluna 2010 – eli melkein viisi vuotta sitten – virkkasin siskonpojalle vihreän lohikäärmeen. Ihme kyllä se on vieläkin käytössä, ja hän halusi sille punaisen kaverin. Noloa on se, että hän on kysellyt sen perään jo pari vuotta, mutta saamaton täti sai vihdoin jotain aikaiseksi. Ja pikkuveljelle myös. Ilmainen ohje löytyy täältä.
Olisipa kiva, jos nuo siivet saisi pysymään jotenkin ryhdikkäämmin ylhäällä… oikeasti tilanne on yleensä tämä:
The newest project has kept me staying up too late watching stuff on Netflix, sanding and painting. About two weeks ago I left my comfort zone, walked into a hardware store and bought wood. That was definitely the most stressful part in all of this, but it was done quickly. My dad was kind enough to cut the wood into blocks, and I got myself a set of acrylic crafting paint in basic colours. After light sanding, working with a sponge / brush / old eyeliner, this is what I came up with:
I finised a set with a total of 66 blocks including grass, wooden plank, diamond ore, coal ore, block of iron, brick, lava, TNT, wooden stairs, bed, chest, block of coal, block of diamond, block of ruby, furnace, crafting table, pumpkin and bookcase.
The size of each block is about 32mm x 32 mm, slightly smaller than the ”real” blocks you get with the figurines from store, but close enough to include the figurines into play.
I know you would need tons and tons of these blocks in order to actually build something, so this was more of a fun crafting project for me – but still I was happy to see my four-year old overjoyed, immediately naming each block and building something right away.
Minecraft on kenties parasta, mitä 3-vuotias poikani tällä hetkellä tietää. Mainittakoon, että poika on myös hämmästyttävän taitava pelissä, ja tulee tuon tuostakin esittelemään kaikenlaista itse rakentamaansa. Toivottavasti virkattu Enderman kelpaa.
…että joulukirja tuli valmiiksi, ihme ja kumma. Kaikki muut jouluvalmistelut on tainneet jäädä vähän tämän jalkoihin, mutta ehkä tästä on iloa tulevina vuosina pienille tyypeille. Lisäksi tämä taitaa olla joulu, jolloin olen syventynyt miettimään sen alkuperää tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin – kiitos tämän projektin. Hiljaisen kirjan aiheena siis tällä kertaa jouluevankeliumi.
Nossu työstää 