Juuri nyt. Eli eilen.

Tulipa taas tehtyä yksi työ väkisin! Mutta parempi se kun ei mitään – ehkä tämä vielä tästä 🙂 Inspis #99 kuului seuraavasti:

Skräppäys kulkee usein viiveellä menneisiin tapahtumiin nähden. Tämä on tietenkin luonnollista jo siksi, että odotamme valokuvia ja vanhempiakin tapahtumia on vielä ikuistamatta. Joskus on kuitenkin hyvä miettiä nykyhetkeäkin, skräpätä jotakin juuri tapahtunutta. Kertoa miltä tuntuu juuri nyt, mitä on mielessä ja miltä elämä näyttää tänään, tässä ja nyt. Jos valokuvia ei ole mahdollista saada reaaliajassa, aina voi käyttää tapahtumaan liittymätöntä kuvaa. Tärkeintä reaaliajassa skräppäyksessä on sen hetkisen tunteen ikuistaminen tuoreeltaan.

Tässä siis eilisen tunnelmia MELKO tuoreeltaan tallennettuna. Vähän mietityttää journaling; se näyttää jotenkin kovalta tuossa… ja eniten tykkään otsikosta, josta jäi palanen puuttumaan. Se oli vahinko, mutta onnistunut sellainen!

Haastavaa.

Skräppäysvaihde on ruosteessa. Ei ideoita vaan vähän väkisinvääntämistä. Mutta kuten ystäväni Hemppa tänään muistutti, ei jokaisen työn tarvitse onnistua ihan kybällä. Joten menköön 🙂 Inspiroidu-haasteeseen #97 valitsin kysymyksen, jonka mies usein esittää elokuvan alkaessa – kohtalokkain seurauksin.

Esitämme usein retorisia kysymyksiä. Kysymme ja ihmettelemme kaikenlaisia asioita joihin emme kuitenkaan odota vastausta. Joihinkin kysymyksiin emme edes halua vastausta, kunhan kysymme niitä ja ihmettelemme itseksemme. Tallenna jokin tällainen ajatuksesi ja kysymyksesi, mutta älä kuitenkaan odota kenenkään vastaavan.