Vauvan yöpukuhaalarien kanssa meinaa käydä niin, että yöllisen potkimisen seurauksena jalat karkaavat lahkeista ja koko vauva on yhtenä myttynä säkissä. Yksi hyvä syy lisää ommella yöpuku itse ja varta vasten tällä vähän naftimmalla retrokaavalla, jota jo muinoin isoveljellekin käytettiin. Parantelin vähän tuota jalkaterää lisäämällä siihen vielä ylimääräisen kappaleen jalkapöydän kohdalle; istuu huomattavasti paremmin. Tänään 2 kk täyttävälle tytölle koko 56 cm oli juuri sopiva.
Painonappien sijaan laitoin pukuun tällä kertaa kaapissa ajelehtineen vetskarin. Alkuperäisessä mallissa vetoketju jatkuu toiseen lahkeeseen, mikä tietenkin helpottaisi pukemista huomattavasti, mutta siitä ei tullut yhtään mitään – toisellakaan yrittämällä. Vetskari siis vähän lyhyempi – toivotaan, ettei joka yö tarvitse vaihtaa vaippaa 🙂