Mmm…

Paahtovanukas eli Crème brulée on ehdottomasti yksi suosikkijälkkäreistäni. Se on koostumukseltaan ihanan pehmeää ja samettista ja solahtaa helposti alas isonkin aterian jälkeen. En ollut koskaan kokeillut ko. ruokalajin valmistusta, sillä olin siinä käsityksessä että siinä tarvitsee kaasupolttimen tms karamellipintaa varten. Kuitenkin Hesarin www-sivuilta löytyi resepti, joka viimein innoitti minua hankkimaan uuninkestävät annosvuoat 🙂

Appelsiinipaahtovanukas (4 annosta)

2 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

2 appelsiinia

6 keltuaista

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

4 tl fariinisokeria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Kuumenna kerma ja maito kiehuvaksi ja laita jäähtymään. Pese appelsiinit hyvin ja raasta kuori (Osan kuoresta voi suikaloida koristeeksi). Asettele neljä annosvuokaa isompaan uunivuokaan, jonka pohjalla on muutama sentti vettä. Laita annosvuokien pohjalle 1 tl fariinisokeria kuhunkin. Vaahdota keltuaiset, sokeri ja vaniljasokeri. Yhdistä hiukan jäähtyneeseen kerma-maitoseokseen, lisää vielä raastettu appelsiininkuori ja sekoita varovasti. Kaada seos annosvuokiin ja paista n. 50 min uunin alatasolla. Jäähdytä ja anna hyytyä hetken jääkaapissa (mulla loppui kärsivällisyys 30 min jälkeen ja hyvin pysyi kasassa). Irrota vanukas vuoan reunoista veitsellä ja kumoa lautaselle – toki mikään ei estä tarjoilemasta sitä suoraan vuoasta 🙂

Sanoisin, että täydellinen lasagne!

Raskaanaolo on merkillistä. Tosi moni asia, joista normaalisti nautin kovasti ja joihin aina haluaisin käyttää enemmän aikaa kuin voin, ovat lakanneet kiinnostamasta kokonaan ja niistä on tullut pakkopullaa. Näistä esimerkkinä käsityöt ja kokkaus / leipominen. Ruoka maistuu ihan hyvin suurimman osan ajasta, mutta en yhtään jaksaisi laittaa mitään.

Eilen kuitenkin päätin huhuilla keittiökärpäsen perään lukemalla iltalukemisena hiukan reseptejä. Nappasin hyllystä Cuisine at Home -lehden Holiday menus -numeron jostain viime vuodelta. Lehti on äidin tuliainen Amerikan-matkalta (kiitos!) ja olin sen varmaan selannut aiemmin mutten ollut vielä mitään kokeillut.

Asia selvästi eteni alitajuisesti yön aikana, sillä tänään siivosin keittiön, kävin kunnollisilla ruokaostoksilla ja laitoin Toton soimaan. Iltasella pöydällä oli kultsin lisäksi Isä ja Greu ja ruoka oli onnistunutta vaikka itse sanonkin. Ihanan kermaista, pehmeää ja täyttävää – eli siis…

… Kalkkunalasagne alla Alfredo (12 annosta)

Tarvitset:

2 isoa tai 3 pientä purjoa

Öljyä kuullottamiseen

400 g tuoreita herkkusieniä

Chilihiutaleita tai -jauhetta

0,75 dl jauhoja

2,5 dl kanalientä

7,5 dl täysmaitoa

2 rkl sitruunamehua

300 g valkosipuli-yrttituorejuustoa (Philadelphialta löytyy)

2 pss (n. 300g) hienonnettua pakastepinaattia

Lasagnelevyjä

n. 800 g kalkkunafileetä

450 g mozzarellaa

40-50 g parmesanraastetta.

Uunivuoka n. 23×33 cm

No niin. Ei siis mitään terveysruokaa (varmistin kaupassa ettei kukaan tuttu näe kun ostan täysmaitoa). Eikä kaikkein edullisintakaan eikä nopeinta… mutta parasta pitkään aikaan!

Ota kalkkuna huoneenlämpöön (itse käytiin siis fileepihvejä) ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viipaloi purjo ja herkkusienet. Kuullota purjo öljyssä kattilassa tai kasarissa (3 l) ja lisää herkkusienet ja chili. Sienten tilavuus muuten vähenee radikaalisti kuumennettaessa, ei pidä säikähtää aluksi 🙂 Kypsennä sekoitellen ja lisää jauhot, edelleen hyvin sekoittaen.

Lisää sitten pehmeiden sienten ja purjon sekaan vähitellen maito, sitruunamehu ja kanaliemi. Kypsennä n. 5 min välillä sekoitellen (seos paksuuntuu jonkin verran). Lisää sitten tuorejuusto ja pinaatti (voi lisätä jäisenä), laita levy pois päältä ja jätä tasaantumaan.

Tässä välissä voi vaikka paistaa sen kalkkunan. Itse asiassa alkuperäinen idea reseptissä oli käyttää Kiitospäivän kalkkunan tähteet, mutta eipä näkynyt sellaista kalkkunaa meillä… Paistelin siis pihvit ja kuutioin ne. Samalla voi viipaloida mozzarellan ja voidella uunivuoan.

Varmista, että kattilassa/kasarissa oleva ”kastike” on sekoitettu tasaiseksi, ja että juusto ja pinaatti ovat sulaneet. Kaada uunivuoan pohjalle ensiksi pari desiä kastiketta ja lado päälle ensimmäinen kerros levyjä. Sitten vaan levyjen päälle lisää kastiketta, kalkkunaa, mozzarellaviipaleita ja parmesaania. Toista kerroksia tilan puitteissa, ja laita päällimmäisen levykerroksen päälle kaikkea paitsi kalkkunaa. Painele koko tuotos tiiviiksi niin että kaikki levyt ovat varmasti peitossa.

Paista 200 asteessa 30-35 minuuttia ja anna vetäytyä ennen tarjoilua ainakin 15 minuuttia. Näin lasagne on kiinteämpää eikä täytteet valu lammikoksi sitä leikatessa.

Sitten vaan jakamaan lasagnen ilosanomaa – tästä riittää isollekin porukalle 😛

Itsensä toistamista

Joskus kauan sitten tein tällaisen, ja oltuaan kaapin perällä pari vuotta se rupesi näyttämään yllättävän hauskalta. Niinpä se sai kaverin, joka tosin annettiin toiseen kotiin pienen Lennyn kuolattavaksi.

Dodekaedri

Kaipasin yleiskonferenssin ääreen ”kevyttä työtä”, niinpä päätin kokeilla aiemmin löytämääni hauskaa ohjetta. Lopputuloksena on dodekaedri eli kaksitoistatahokas, tämmöinen piikikäs sellainen. Siitä voisi tehdä myös sileäpintaisen virkkaamalla pelkkiä viisikulmioita ja kiinnittämällä ne yhteen. Ohjeessa sisälle on vanun lisäksi laitettu heliseviä kissanleluja, mutta itse tyydyin toistaiseksi vielä hiljaiseen versioon pelkällä vanutäytteellä. Hyvä tapa käyttää lankakerän jämät!

Helmineuletta, palmikoita… ja ärsyttävä moka!!!

Tämä on sarjassa Dropsin mainioita ohjeita. Tykkään niissä erityisesti siitä, että etu- ja takakappaleet neulotaan yhtenä tasona / suljettuna neuleena ilman saumoja, ja hihoja varten vaan luodaan omat silmukat. ”Kaksinkertainen” helmineule oli uusi tuttavuus ja siitä pidän kovasti.

Kaikki meni hienosti ja nuttu on onnistunut… mutta siihen tuli raivostuttava pieni ”painovirhe”, kiersin nimittäin toista palmikkoa kerran väärään suuntaan. Huomasin virheen vasta siinä vaiheessa, kun purkaminen olisi tarkoittanut useamman tunnin lisäurakkaa enkä viitsinyt sitten vaivautua.

…Ja kuvapäivitys maaliskuussa 2011: poika & nuttu!

Pienet housut

En juurikaan neulo vaatteita (paitsi kaulahuiveja, sukkia ym. peruskamaa) ilman ohjetta, mutta päätinpä kokeilla tällaisia housuja joista olin nähnyt kuvan. Vaikea sanoa, miten poika sopii tuonne sisälle, mutta neulomisen ihanuus onkin siinä, että aina voi purkaa ja käyttää langan johonkin muuhun 😀