Arkisto kohteelle syyskuu, 2009

Lisää otuksia

Posted: syyskuu 27, 2009 in Neulomukset

Lampaasta intouduttuani halusin kokeilla muidenkin eläinten neulomista. Samaa ohjetta muuntamalla syntyikin viikonlopun aikana sekä kani että seepra.

kani2

Kanin neuloin Novitan Jivellä sekä PehmoVauvalla. Nämä kaksi toimivat erittäin hyvin yhdessä; Jive sellaisenaan neulottuna on tosi harvaa. Nyt neuloksesta tuli tiivistä, ja kaniin häntätupsuineen upposi lähes tarkalleen kerä kumpaistakin. Kanista tuli kiva, mutta toisaalta se ei näytä kovinkaan itsetehdyltä eikä varsinkaan neulotulta. Siitä syystä päätin tehdä seepran ihan peruslangalla (Novita 7 veljestä). Ja siitä ainakin tuli varsin kotikutoisen näköinen 🙂 Fuzzy Lamb -ohjeesta ei siis tarvinnut muuttaa muuta kuin langanvaihdot, korvat ja seepralle vähän pituutta turpaan. Nyt pitäisi vain keksiä, mitä eläintä seuraavaksi kokeillaan. Ehdotuksia..?

seepra1

Sanokaa mitä sanotte…

Posted: syyskuu 23, 2009 in Neulomukset

…mutta onko mitään liikuttavampaa kuin tämä?

lambi2
Sain ystäviltä lahjaksi pehmeää ja pörröistä amerikanlankaa, ja sitä hypistellessäni mietin, että siitä tulisi joku hauska pehmeä otus. Ja ei tarvinnut kauaa koluta Ravelryä, kun sieltä löytyi ilmainen ohje nimeltä Fuzzy Lamb. Ja ihan älyttömän helppo ja nopea tehdä, yhden illan hauska projekti. Olen rakastunut!

lambi1

Omia outouksia

Posted: syyskuu 22, 2009 in Inspiroidu-haasteet, Scrapbooking

Inspiroidu-haaste #73 keskittyi esittelemään omia kummallisia tapoja.

Jokaisella meistä on joitakin outoja tapoja, tai ainakin ne voivat olla outoja toisten ihmisten mielestä. Makumieltymykset tai päivittäiset rutiinit voivat pitää sisällään asioita, joita yleisesti ottaen pidetään outoina. Ehkä se onkin outoa, jos voileivälle laittaa kinuskikastiketta tai perunat uittaa mehussa – ainakin valtaväestön mielestä. Mitkä ovat niitä asioita, joista ihmiset ovat ehkä huomauttaneet ja väittäneet niitä oudoiksi? Tallenna tällaisetkin asiat!

Oli vaikea keksiä omia outoja tapoja – eikä lähipiirikään oikein keksinyt (tai ei suostunut kertomaan). Tämä kyseinen juttu on ehkä kuitenkin vähän naurettavaa/säälittävää. Sivusta piti alunperin tulla vähän hauskempi, sellanen ”BÖÖ! -sivu”, mutta lopputulos olikin yllättävän vakava.

mörköjä

Teksti on hiukan epätarkka, mutta se kuuluu näin: Pelkään monia asioita, usein ja paljon. Veden alla olevia juttuja, hammaslääkäriä ja epäonnistumista. Pelkään myös sitä, että kun tulen yksin kotiin, siellä onkin jo joku. Siis joku muu kuin Lasse. Niinpä ensi töikseni käyn joka huoneessa ja sytytän joka paikkaan valon. Ja tarkastan, ettei suihkuverhon takana tai saunassa ole ketään. Kuka siellä sitten saattaisi olla? Ihan varmasti se, jota satun sinä päivänä pelkäämään eniten. Esim. Hannibal. Ai miten niin noloa?

Yksinkertaista

Posted: syyskuu 17, 2009 in Inspiroidu-haasteet, Scrapbooking

Inspiroidu-haaste #72:

Yritä pitää haastetyö niin yksinkertaisena kuin mahdollista. Yksi kuva, otsikko, ehkä pieni pätkä tarinaa. Joku koriste, ehkä ei välttämättä sitäkään.

Ajattelin aluksi, että helppo juttu. Mutta eipäs sitten ollutkaan… Niin mielellään sinne layouttiin laittaisi vielä jotain pientä 🙂 Mutta ihan kiva tästä tuli, eikä alareunan paperisilpun liimailu ollutkaan niin työlästä kuin mitä aluksi kuvittelin. Parasta on kuitenkin nuori mies kuvassa!

mmoi

Kuva on hiukan epätarkka. Oikeassa reunassa lukee siis ”Mikä voisi olla hupaisampaa kuin neljävuotiaan amerikkalaistuvan ruotsinsuomalaispojan jutut”.

Skräppäystä ilman haastetta

Posted: syyskuu 11, 2009 in Scrapbooking

Muuten vaan -skräppäys on omalla kohdallani melko harvinaista. Nyt vietin rauhallista koti-iltaa omassa hyvässä seurassani isännän lähdettyä muutamaksi päiväksi kalareissulle, ja mitäpä sitä muuta kuin skräppäämään… Tämä layout lähti liikkeelle kivoista kuvista, ja erityisesti muutamasta helmestä, jota halusin väreillä korostaa. Ja jopa kirjotin käsin, mitä en tee IKINÄ. Ehkä nyt huomaatte miksi 🙂

kesämuisto

Pullaa!

Posted: syyskuu 5, 2009 in Keittiöstä

Onko mitään ihanampaa, kun vastaleivotut pullat maidon kanssa… aamupalaksi! Nousin aikaisin aamulla leipomaan tarjoilua pitämääni koulutustilaisuutta varten, ja päätin vihdoin kokeilla pitkään (eli n. viikon…) säästelemääni reseptiä, joka tuli kotiin jonkun mainoksen mukana.

pullaa

Vaniljasilmäpullat (36 kpl)

1,5 pkt (75g) tuorehiivaa

150 g voita tai margariinia

4,5 dl maitoa

0,75 tl suolaa

1,5 dl sokeria

3 tl kardemummaa

13,5 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna voiteluun

Täyte

1 pussi vaniljakastikejauhetta (esmes Blåband)

2,5 dl maitoa

Koristeluun

50 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

Sulata rasva kattilassa, lisää maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna ja liuota hiiva seokseen, lisää myös suola, sokeri ja kardemumma.

Mittaa jauhot ja lisää nesteeseen. Vaivaa taikinaa muutaman minuutin ajan, niin että se irtoaa kulhon reunoista. Anna nousta liinan alla kaksinkertaiseksi (30 min). Valmista vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan, mutta lisää maitoa vain 2,5 dl (norm. 4 dl), jolloin vaniljakastikkeesta tulee kiisselimäistä. Kaada kastike pursotinpussiin (eli mun tapauksessa ziplock-pussiin, josta sitten leikkaan kulman pois), ja laita tekeytymään jääkaappiin.

Jaa taikina kahteen osaan, ja jaa edelleen kumpikin pötkö 18 osaan. Pyörittele paloista pullia ja kohota taas liinan alla puolisen tuntia. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.

Paina kohonneiden pullien keskelle kolo, ja voitele pullat koloa lukuunottamatta kananmunalla. Pursota vaniljatäytettä koloihin (annoksesta riittää ihan reilusti), ja paista pullia reilu 5 minuuttia. Voitele kypsät pullat voisulalla ja kasta vielä sokeriin.

pullat1

Siis niin hyviä! Ihanan pehmeitä ja kuohkeita, ja vaniljasilmä on piste i:n päällä. Suosittelen!

Huomaa, että skräppäyksestä on ollut taukoa – ideoita on varastossa useampikin kuin yksi. Tässä viime aikoina otettu maailman suloisin kuva pienestä sukulaistytöstä (ja ihanasta äidistä), jota päätin hyödyntää Inspiroidu-haasteessa #71, aiheena kangastilkkujen käyttö.

Kaiva esiin kangastilkkusi. Voit kiinnittää ne liimalla, teipillä tai ommellen – miten vain itse parhaaksi näet. Tilkkuja voi olla vaikka koko taustakartonki täynnä, mutta vähempikin riittää mainiosti. Kankaan laadulla ei ole väliä, se voi olla ohutta puuvillaa tai paksua farkkua. Voit ikuistaa muistosi johonkin vanhaan ja rakkaaseen vaatekappaleeseen liittyen ja hyödyntää osan vaatteesta. Kankaiden ei kuitenkaan tarvitse millään tavalla liittyä itse aiheeseen, ne voivat toimia kuviopaperin ja koristeiden tavoin värittämässä ja rytmittämässä kokonaisuutta.

Kankaita siis neljää erilaista ja hyvin erilaatuista; samettia, silkkiä intiasta asti, organzaa ja sitten jotain jossa on ainakin pellavaa. Toivottavasti lintsi ei loukkaannu, kun tuhosin yhden hääservietin! Ja pitäähän sivussa toki olla ainakin yksi perhonen ja yksi bambi 🙂

syli