Lisää otuksia

Lampaasta intouduttuani halusin kokeilla muidenkin eläinten neulomista. Samaa ohjetta muuntamalla syntyikin viikonlopun aikana sekä kani että seepra.

Kanin neuloin Novitan Jivellä sekä PehmoVauvalla. Nämä kaksi toimivat erittäin hyvin yhdessä; Jive sellaisenaan neulottuna on tosi harvaa. Nyt neuloksesta tuli tiivistä, ja kaniin häntätupsuineen upposi lähes tarkalleen kerä kumpaistakin. Kanista tuli kiva, mutta toisaalta se ei näytä kovinkaan itsetehdyltä eikä varsinkaan neulotulta. Siitä syystä päätin tehdä seepran ihan peruslangalla (Novita 7 veljestä). Ja siitä ainakin tuli varsin kotikutoisen näköinen 🙂 Fuzzy Lamb -ohjeesta ei siis tarvinnut muuttaa muuta kuin langanvaihdot, korvat ja seepralle vähän pituutta turpaan. Nyt pitäisi vain keksiä, mitä eläintä seuraavaksi kokeillaan. Ehdotuksia..?

Sanokaa mitä sanotte…

…mutta onko mitään liikuttavampaa kuin tämä?

Sain ystäviltä lahjaksi pehmeää ja pörröistä amerikanlankaa, ja sitä hypistellessäni mietin, että siitä tulisi joku hauska pehmeä otus. Ja ei tarvinnut kauaa koluta Ravelryä, kun sieltä löytyi ilmainen ohje nimeltä Fuzzy Lamb. Ja ihan älyttömän helppo ja nopea tehdä, yhden illan hauska projekti. Olen rakastunut!

Omia outouksia

Inspiroidu-haaste #73 keskittyi esittelemään omia kummallisia tapoja.

Jokaisella meistä on joitakin outoja tapoja, tai ainakin ne voivat olla outoja toisten ihmisten mielestä. Makumieltymykset tai päivittäiset rutiinit voivat pitää sisällään asioita, joita yleisesti ottaen pidetään outoina. Ehkä se onkin outoa, jos voileivälle laittaa kinuskikastiketta tai perunat uittaa mehussa – ainakin valtaväestön mielestä. Mitkä ovat niitä asioita, joista ihmiset ovat ehkä huomauttaneet ja väittäneet niitä oudoiksi? Tallenna tällaisetkin asiat!

Oli vaikea keksiä omia outoja tapoja – eikä lähipiirikään oikein keksinyt (tai ei suostunut kertomaan). Tämä kyseinen juttu on ehkä kuitenkin vähän naurettavaa/säälittävää. Sivusta piti alunperin tulla vähän hauskempi, sellanen ”BÖÖ! -sivu”, mutta lopputulos olikin yllättävän vakava.

Teksti on hiukan epätarkka, mutta se kuuluu näin: Pelkään monia asioita, usein ja paljon. Veden alla olevia juttuja, hammaslääkäriä ja epäonnistumista. Pelkään myös sitä, että kun tulen yksin kotiin, siellä onkin jo joku. Siis joku muu kuin Lasse. Niinpä ensi töikseni käyn joka huoneessa ja sytytän joka paikkaan valon. Ja tarkastan, ettei suihkuverhon takana tai saunassa ole ketään. Kuka siellä sitten saattaisi olla? Ihan varmasti se, jota satun sinä päivänä pelkäämään eniten. Esim. Hannibal. Ai miten niin noloa?

Yksinkertaista

Inspiroidu-haaste #72:

Yritä pitää haastetyö niin yksinkertaisena kuin mahdollista. Yksi kuva, otsikko, ehkä pieni pätkä tarinaa. Joku koriste, ehkä ei välttämättä sitäkään.

Ajattelin aluksi, että helppo juttu. Mutta eipäs sitten ollutkaan… Niin mielellään sinne layouttiin laittaisi vielä jotain pientä 🙂 Mutta ihan kiva tästä tuli, eikä alareunan paperisilpun liimailu ollutkaan niin työlästä kuin mitä aluksi kuvittelin. Parasta on kuitenkin nuori mies kuvassa!

Kuva on hiukan epätarkka. Oikeassa reunassa lukee siis ”Mikä voisi olla hupaisampaa kuin neljävuotiaan amerikkalaistuvan ruotsinsuomalaispojan jutut”.

Skräppäystä ilman haastetta

Muuten vaan -skräppäys on omalla kohdallani melko harvinaista. Nyt vietin rauhallista koti-iltaa omassa hyvässä seurassani isännän lähdettyä muutamaksi päiväksi kalareissulle, ja mitäpä sitä muuta kuin skräppäämään… Tämä layout lähti liikkeelle kivoista kuvista, ja erityisesti muutamasta helmestä, jota halusin väreillä korostaa. Ja jopa kirjotin käsin, mitä en tee IKINÄ. Ehkä nyt huomaatte miksi 🙂

Pullaa!

Onko mitään ihanampaa, kun vastaleivotut pullat maidon kanssa… aamupalaksi! Nousin aikaisin aamulla leipomaan tarjoilua pitämääni koulutustilaisuutta varten, ja päätin vihdoin kokeilla pitkään (eli n. viikon…) säästelemääni reseptiä, joka tuli kotiin jonkun mainoksen mukana.

Vaniljasilmäpullat (36 kpl)

1,5 pkt (75g) tuorehiivaa

150 g voita tai margariinia

4,5 dl maitoa

0,75 tl suolaa

1,5 dl sokeria

3 tl kardemummaa

13,5 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna voiteluun

Täyte

1 pussi vaniljakastikejauhetta (esmes Blåband)

2,5 dl maitoa

Koristeluun

50 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

Sulata rasva kattilassa, lisää maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna ja liuota hiiva seokseen, lisää myös suola, sokeri ja kardemumma.

Mittaa jauhot ja lisää nesteeseen. Vaivaa taikinaa muutaman minuutin ajan, niin että se irtoaa kulhon reunoista. Anna nousta liinan alla kaksinkertaiseksi (30 min). Valmista vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan, mutta lisää maitoa vain 2,5 dl (norm. 4 dl), jolloin vaniljakastikkeesta tulee kiisselimäistä. Kaada kastike pursotinpussiin (eli mun tapauksessa ziplock-pussiin, josta sitten leikkaan kulman pois), ja laita tekeytymään jääkaappiin.

Jaa taikina kahteen osaan, ja jaa edelleen kumpikin pötkö 18 osaan. Pyörittele paloista pullia ja kohota taas liinan alla puolisen tuntia. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.

Paina kohonneiden pullien keskelle kolo, ja voitele pullat koloa lukuunottamatta kananmunalla. Pursota vaniljatäytettä koloihin (annoksesta riittää ihan reilusti), ja paista pullia reilu 5 minuuttia. Voitele kypsät pullat voisulalla ja kasta vielä sokeriin.

Siis niin hyviä! Ihanan pehmeitä ja kuohkeita, ja vaniljasilmä on piste i:n päällä. Suosittelen!

Inspiroiduin ajoissa

Huomaa, että skräppäyksestä on ollut taukoa – ideoita on varastossa useampikin kuin yksi. Tässä viime aikoina otettu maailman suloisin kuva pienestä sukulaistytöstä (ja ihanasta äidistä), jota päätin hyödyntää Inspiroidu-haasteessa #71, aiheena kangastilkkujen käyttö.

Kaiva esiin kangastilkkusi. Voit kiinnittää ne liimalla, teipillä tai ommellen – miten vain itse parhaaksi näet. Tilkkuja voi olla vaikka koko taustakartonki täynnä, mutta vähempikin riittää mainiosti. Kankaan laadulla ei ole väliä, se voi olla ohutta puuvillaa tai paksua farkkua. Voit ikuistaa muistosi johonkin vanhaan ja rakkaaseen vaatekappaleeseen liittyen ja hyödyntää osan vaatteesta. Kankaiden ei kuitenkaan tarvitse millään tavalla liittyä itse aiheeseen, ne voivat toimia kuviopaperin ja koristeiden tavoin värittämässä ja rytmittämässä kokonaisuutta.

Kankaita siis neljää erilaista ja hyvin erilaatuista; samettia, silkkiä intiasta asti, organzaa ja sitten jotain jossa on ainakin pellavaa. Toivottavasti lintsi ei loukkaannu, kun tuhosin yhden hääservietin! Ja pitäähän sivussa toki olla ainakin yksi perhonen ja yksi bambi 🙂

Tilausneule

Neuloin itselleni tällaisen ponchon joskus kauan sitten (jota en ikinä täällä julkaissut), ja kaksi viikkoa sitten eräs ystäväni tilasi minulta samanlaisen. Puikot siis heilumaan. Kuvio on otettu jostain ihan muusta ohjeesta, ja lankana on Novitan Cannes. Huolellinen pingotus kannatti, ja ihan yllätyin, miten sileän pitsineuleesta sai. Cannes taitaa olla säyseänpuoleinen 🙂

Vihdoin skräppäystä!

No niin! Iskän avokätisyyden seurauksena Canon sai mustetta sisuksiinsa, ja minä pääsin hiukan keventämään päässä myllertänyttä ideavyyhtä.  Kuvat on otettu viime sunnuntaina, ja tuli heti mieleen, mihin niitä käyttäisin. Haasteen #70 oli kehitellyt rakas ystäväni Hemppa:

Haastetyöstä tulee löytyä kaikkia näitä muotoja. Nämä muodot ovat kaiken perusta, joten niiden varaan on helppo rakentaa millainen kokonaisuus tahansa. Yhdistele rohkeasti ympyröitä, kolmioita ja suorakaiteen muotoa. Työ voi olla pelkistetty yhden ympyrän, kolmion ja suorakaiteen liitto tai runsas graafisia muotoja toistava kokonaisuus.

Ei ollutkaan ihan helppoa, ja muutenkin tunnuin olevan ihan jumissa pitkään tauolla olleen harrastukseni kanssa. En edes muistanut, mitä kaikkea koristeita ym. välineitä omistan (eikä niitä edes ole paljon), mutta tässä pääsin käyttämään esim. Lintsiltä saatua kirjainteippiä, josta pidän kovasti. Sivu muuten ei ole vino vasemmasta reunastaan, onnistuin vaan jotenkin kuvaamaan tosi kieroon. Se harmaa reuna on siis meidän lattiaa…